Kuvittele se tuskallinen hetki, kun uudessa porukassa kaikki muut tutustuvat ja vaihtavat puhelinnumeroita heti kättelyssä, kun itse katsot vierestä. Ehkä se oli uusi harrastus, johon lähdit ajatellen, että tällä kertaa tutustut muihin ja saat uusia ystäviä. Vain huomataksesi, että kaikki muut saivatkin, mutta sinun kanssasi ei viihdy kukaan. Jäät yksin, taas.
On kamala tunne huomata, ettei kelpaa. Helposti sitä lakkaa yrittämästä – kuka jaksaisikaan sietää jatkuvaa torjuntaa tai ohittamista. Miten kaikki muut onnistuvat saamaan yhteyden toisiinsa, ja miksi se olet aina sinä, joka jää ulkopuolelle?
Kyse voi olla menneisyyden taakoista
Disneyn Frozen-elokuva kertoo prinsessa Elsasta, jolla on ihmeellinen kyky taikoa. Kamalassa onnettomuudessa hänen sisarensa vahingoittuu leikin lomassa, ja Elsa hautaa magiansa alkaen pelätä sitä. Hän eristää itsensä perheestään paljastamatta kykyjään kenellekään, ja pakenee lopulta vuorille, jotta ei vahingoittaisi ketään muuta, uskoen että kaikki vihaisivat häntä jos tietäisivät.
Katsojalle on selvää, että Elsan maagisissa kyvyissä ei ole mitään pahaa. Ongelmat syntyvät siitä, että hän pelkää voimiaan, eikä uskalla olla oma itsensä. Lapsuuden onnettomuus varjostaa koko hänen elämäänsä.
Ehkä sinulla ei ole maagisia voimia, eikä sinulle tapahtunut kamalaa onnettomuutta lapsena. Mutta vaikuttaako jokin lapsuudessasi silti siihen, kuinka kohtaat maailman nykyään?
Oletko tullut nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin olet?
Ensimmäinen askel on tiedostaminen
Lapsuuden haavat kulkevat syvällä. Ne ovat monesti täysin tiedostamattomia, mutta kun ne tuodaan päivänvaloon ja kohtaat ne aikuisena, aikuisen ymmärryksellä ja keinoilla, ne menettävät voimaansa. Jokin muuttuu pintaa syvemmällä, ja alatkin tulkita maailmaa toisesta näkökulmasta. Ehkä he eivät tarkoittaneetkaan jättää sinua ulkopuolelle – ehkä he eivät vain nähneet, että halusit mukaan?
Elokuvassa Elsa parantaa haavansa sisarrakkauden avulla, ja oppii elämään voimiensa kanssa avoimesti. Tosielämässä tehtävämme on useimmiten kohdata itse omat haavamme ymmärryksellä ja rakkaudella, ennen kuin voimme nähdä muutoksia arkielämässä.
Muutoksia kolmella tasolla
Menneisyyden haavoja voi olla tarpeen kohdata sekä mielen, tunteiden, että kehon tasoilla.
Mielen tasolla voit tulla tietoiseksi syy-seuraussuhteista ja huomata, kuinka menneisyys vaikuttaa tässä hetkessä. Pelkkä tiedostaminen auttaa usein jo kyseenalaistamaan omia toimintamalleja tai ajatuksia haavoittavissa tilanteissa, ja voit tietoisesti päättää olla uskomatta esimerkiksi omia tulkintojasi siitä, mitä muut sinusta ajattelevat.
Tunnetasolla on mahdollista päästä kiinni lapsuuden tunnekokemukseen, ja kohdata vanhat haavat sekä sisäinen lapsemme hyväksyen. Itsemyötätunnon avulla haudatut tunteet pääsevät vapautumaan ja syntyy tilaa uusille kokemuksille, kun nykyhetki ei enää triggeröi vanhoja, tiedostamattomia tunteita ja toimintamalleja.
Kehon taso ja tunnetaso kulkevat usein käsi kädessä. Kehomuistiin varastoituneet tunteet ja kokemukset voi avata kehoa kuuntelemalla, kehollisin menetelmin. Huomioimalla, miten kehosi reagoi tilanteissa, joissa lapsuuden kokemuksesi aktivoituvat, saat vihjeitä siitä, missä päin kehoasi tunteesi majailevat. Jos olet tottunut kuuntelemaan kehoasi ja työskentelemään sen kanssa, voit käsitellä lukkojasi itsekin, mutta useimmiten helpointa on päästää menneestä irti turvallisen terapeutin kanssa, esimerkiksi musiikkiterapiassa.
Toki haavojesi sulkeminen vaatii työtä, mutta jokainen oivallus on askel eteenpäin. Eikä seuraava kerta uudessa harrastuksessa ehkä olekaan yhtä vaikea.
Kuten Frozenin Elsa laulaisi: Let it go, taakse jää!
Musiikkiterapeutti Anni Laine auttaa stressaantuneita, ahdistuneita sekä masentuneita, jotka kaipaavat kevyempää oloa ja lisää itseluottamusta. Tunnistatko itsesi?
