Hyvinvointia voi edistää musiikillisesti monin tavoin – omassa arjessakin. Kuuntele lempimusiikkiasi tai meditoi ääntä käyttäen – kokeile ja huomaa, miten monella tavalla musiikista voi olla hyötyä.
Yllätyin hiljattain kun tuskailin eräässä Facebook-ryhmässä senhetkisiä tunnelmiani. Asiat tuntuivat kaatuvan päälle ja suoraan sanoen vastustin ja välttelin kaikkea rakentavaa ja eteenpäin vievää.
Kuulostaa aika rasittavalta vai mitä?
Vaikeat tunteethan pitää piilottaa muilta ja varoa kaatamasta niitä muiden niskaan, eihän sellaista kukaan jaksa. Lapsena monet ovat jo oppineet, että hyväntuulisena ja iloisena tulee hyväksytyksi – kiukkua, pelkoa tai pettymystä sen sijaan ei kestä kukaan.
Onko sinulle käynyt niin, että olet viettänyt hauskan illan esimerkiksi työporukassa, ollut vapaasti oma itsesi, ja seuraavana päivänä iskee morkkis? Muistelet hermostuneena mitä tulikaan tehtyä ja sanottua. Kaikki tietysti kietoutuu siihen perinteiseen ajatukseen: Mitä ne ajattelivat minusta?
Sen murehtimiseen ja miettimiseen on helppo upottaa päiväkausia. Vaikka kukaan ei edes sanoisi mitään tai käyttäytyisi eri tavalla sinua kohtaan myöhemmin, saatat silti syytellä itseäsi siitä, että olit niin avoimesti oma itsesi. Mitä jos se kostautuu?
Muistatko sen mokan, jonka teit vuosia sitten, ja jota muistellessa vieläkin hävettää? Jota ajatellessa tekee edelleen mieli painua maan alle.
Kun nyt vuosia myöhemmin se tilanne palaa mieleen, saatat harmitella miten saatoitkin toimia niin typerästi. Vaikka et ajattelekaan asiaa enää niin usein, se saattaa silti vaikuttaa siihen miten toimit muiden ihmisten seurassa, etenkin jos he olivat silloin paikalla. Samankaltainen tilannekin saattaa laukaista ahdistusta tai saada sinut vaikenemaan ettet vaan möläyttäisi mitään.
Eräällä ystävälläni on tapana murehtia menneitä mokiaan. Hän kertoi, että häpeää herättävät teot ja sanat tuntuvat kuin polttomerkiltä: Ne määrittelevät häntä tavalla, joka tuntuu vielä vuosienkin jälkeen.
Mietitkö usein, että pitäisi pystyä parempaan?
Siihen mihin kaikki muutkin: Ne, joilla koti on aina siisti, ovat aina ajoissa, eivät jätä asioita hoitamatta ja lisäksi leipovat pullaa kaikkiin kokouksiin, muistavat kaikki syntymäpäivät eivätkä koskaan hermostu.
Järjellä ajateltuna kukaan ei oikeasti ole tällainen, mutta odotukset siitä, millainen pitäisi olla voivat olla hyvin vahvoja. Ja aina, kun oma suoritus menee riman alta, seuraa itsesyytöksiä ja epämääräistä syyllisyyttä. Sitä saattaa toivoa olevansa toisenlainen – sellainen, joka ansaitsee kunnioitusta ja hyväksyntää.
Samaan aikaan varmaankin olet sitä mieltä, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita, eikä siinä ole mitään ristiriitaa. Totta kaikki muut kelpaavat sellaisena kuin ovat, ainoastaan sinun pitäisi olla toisenlainen. Jatka lukemista
Minua vaivasi vuosia selittämätön selkäkipu, kramppi toisen lapaluun alla. Pahimmassa vaiheessa koko selkäni oli aivan jumissa, ravasin lääkärissä ja osteopaatilla ja söin lihasrelaksantteja, mutta vaiva ei hellittänyt kuin hetkeksi. Lopulta se vaipui jostain syystä itsekseen taka-alalle palatakseen myöhemmin taas uudelleen.
Siinä pahimmassa vaiheessa etsin syitä vain fyysiseltä puolelta tajuamatta, että elin samaan aikaan henkisesti valtavan kuormittavaa aikaa.
Keho on viisaampi kuin huomaammekaan. Tunteet ja ajatukset näkyvät aina kehossa tavalla tai toisella. Jatka lukemista
”Elämä on tässä ja nyt”, ne sanovat, ”kadut myöhemmin ettet ollut läsnä. Nauti hetkestä!”
Ihan niin kuin et tietäisi. Tunnet ajan valuvan sormien välistä, kun mietit miten selviät tästäkin päivästä. Voin kuvitella, miten raskaan työpäivän jälkeen päiväkodin pihalla on vastassa ikävöivä ja vaativa lapsi, jonka kuljettamisessa kotiin olisi ainekset sketsisarjaan, paitsi että siinä ei ole mitään hauskaa. Tiedossa toisen työpäivän verran ruoanlaittoa, kaupassakäyntiä ja harrastuksia… kunnes kaadut rättiväsyneenä illalla sänkyyn seuraavan päivän todo-listaa mielessäsi läpikäyden.
Missä välissä siitä hetkestä pitäisi muka nauttia?
Kirjoitin tässä päivänä eräänä esittelyä itsestäni ja päädyin pohtimaan sitä, miten vähän erilaiset tittelit tai muut määritelmät lopulta kuvaavat ihmistä. Äänihoitaja, hyvinvointivalmentaja, musiikkiterapiaopiskelija. Kaikki nämä luovat jonkinlaisia mielikuvia, mutta mitä ne lopulta kertovat minusta?
Kaikilla on elämässään monenlaisia rooleja. Ammattiin liittyviä, perhesuhteisiin liittyviä, harrastuksiin liittyviä. Ne toimivat toisaalta identiteetin rakennuspalasina, mutta voivat joskus olla myös rajoittavia. Varsinkin, jos niiden ulkopuolelle meneminen alkaa tuntua mahdottomalta.
Kuvitellaanpa hetki, että huomaat kumppanisi hymyilevän jollekulle toiselle vähän liian syvään, katsovan tätä vähän liian pitkään. Mitä mielessäsi liikkuu?
Jos olo on yhtään epävarma, ajatukset saattaisivat liikuskella esimerkiksi tällaisia latuja:
Mitä nyt, onko hän ihastunut? Enkö minä riitäkään? Tuo toinen on kauniimpi/laihempi/fiksumpi/lihaksikkaampi, enhän minä ole mitään. Mitä minä nyt teen? Ei kai niillä ole suhde? Onko minulta jäänyt jotain huomaamatta? Miten ne kehtaavat! Tietävätkö kaikki muutkin? Huomasivatko tuon? Kaikki pitävät minua pilkkanaan. Ihan niin kuin silloin yläasteella, kun……
Kun päivä toisensa jälkeen on kiireinen ja kuormittava, on vaikea nähdä edes vaihtoehtoja. Mitä hektisempää arkesi on, sitä paremmin kehosi tottuu siihen. Eikä tottuminen ole hyvinvointisi kannalta hyvä asia, sillä hermosto kiertyy yhtä tiukemmin ylikuormitustilaan, ja mitä kauemmin kuormitus kestää, sitä vaikeampi siitä on irrottautua.
Ehkä olet huomannut, että kun joskus pääset kunnolla rentoutumaan, on olo jo seuraavana päivänä yhtä kireä kuin aiemminkin. Kehosi on tottunut toimimaan ylikierroksilla, joten rentoutumisen hetket ovat tosiaan vain hetkellisiä, vaikka tilanteen olisi syytä olla toisin päin.
Meidän tulisikin opettaa hermostomme pitämään rentoa ja tasapainoista oloa normaalitilana. On selvä juttu, että lihakset vahvistuvat ja kunto kasvaa vain säännöllisellä liikkumisella. Vastaavasti myös hermosto vaatii säännöllistä harjoitusta tasapainossa pysyäkseen.
Jos elämäsi on sellaista kuin suurimmalla osalla meistä, olet joutunut tänäkin kesänä kohtaamaan kesälomapettymyksiä. Unelmien loma oli valmiiksi suunniteltu, mutta todellisuus romutti sen jälleen.
Miten kylmät säät osuvatkin aina juuri omaan loma-aikaan? Tai kesäflunssa iskee ja odotettu mökkiloma kuluu kuumeisia lapsia hoivaten. Vai kävikö niin, että lapset eivät halunneet ylipäätään lähteä mihinkään ja perheen yhteinen laatuaika oli lähinnä sitä, että takapenkillä riideltiin ja perillä kuunneltiin kitinää ja kyselyjä siitä milloin lähdetään kotiin?
Ehkä päädyit laskemaan päiviä siihen että pääset taas töihin lepäämään. Ja silti seuraavana kesänä sorrut taas lataamaan lomiin odotuksia kuvitellen, että ensi kesänä on toisin. Mutta miten sen toisenlaisen loman voisi oikeasti tavoittaa?