Sinä riität ja muita harhaanjohtavia tsemppilauseita

Ne sanovat että sinä riität. Esimerkiksi kaikenlaiset armollisuutta tarjoilevat valmentajat, terapeutit ja muut – minäkin. Kyllä sinä riität, ole itsellesi armollinen. 

Mutta entä kun se ei tunnu todelta?

Jos on loppuvuoden työt tai opinnot vielä tehtävänä, kotityöt levällään ja jouluvalmistelut hoitamatta, ja ainoa mihin pakottamatta pystyy on sohvalla lojuminen ja somen selaaminen. Miten se muka riittää?

Djembe-rummun soittoa: Tunteiden ilmaisemiseen ei tarvita sanoja

Tunteiden ilmaiseminen ei vaadi sanoja

Tunteiden ilmaiseminen ei pohjimmiltaan ole rauhallista keskustelua. Kuvittele taapero polkemassa jalkaa ja säestämässä kiukkuaan sanattomalla huudolla. On sanomattakin selvää, että kiukusta on kyse, vai mitä?

Jokaisella tunteella on omat ominaispiirteensä, ja yleisimmät perustunteet on helppo tunnistaa sanattomasta ilmaisusta. Esimerkiksi sekä vihaan että suruun voi liittyä kyyneliä, mutta niiden tuntuma on muuten erilainen.

Lapsi kaivaa hiekkaan kuoppaa käsin

Ei menneitä kannata kaivella… vai kannattaako?

Joskus kuulee sanottavan, että menneitä ei kannata kaivella. Että on parempi mennä eteenpäin ja jättää vanhat murheet taakseen.

Totta toinen puoli, sanoisin. Nimittäin jatkuva menneiden märehtiminen ei tosiaan vie eteenpäin, jos asian käsittely jää tuskailun tasolle ilman todellista kosketusta tilanteeseen liittyviin tunteisiin.

Toisaalta kaikista asioista ei pääse eteenpäin ilman niiden kohtaamista ja käsittelyä.

Tunnetyöskentelyn lähtökohtana on tunteiden kohtaaminen

Tunteet ovat monesti hankalia kavereita. Ne sinkoilevat ja purskahtelevat hallitsemattomasti sinne tänne ja niitä yrittää painaa sivuun etteivät ne häiritsisi elämää. Tai ne muuttavat koko elämän värittömäksi ja ankeaksi eikä niistä saa otetta. Tai ehkä ne kulkevat mukana tiukasti pois pakattuina iloisen hymyn takana.

Yhteistä näille kaikille variaatioille on yritys päästä hankalista tunteista eroon. Ilman niitä kaikki olisi hyvin, saatat ajatella.

Tunteiden työntäminen pois ei kuitenkaan hävitä niitä mihinkään. Siksi tunnetyöskentelyn lähtökohdaksi on otettava tunteiden kohtaaminen.

Ruskea pystypiano, jonka kannessa lukee "Play me"

Vaativuudesta ja kontrollintarpeesta on mahdollista vapautua

Kuulostaako tutulta: Sinulle on tärkeää tehdä asiat mahdollisimman hyvin. Mietit sitä, mitä sinulta odotetaan ja teet varmuuden vuoksi vielä vähän lisää tai paremmin. Kun et ole varma siitä, mitä sinulta halutaan, huolehdit siitä toimitko oikein ja oletko riittävän hyvä. Pysähtyminen saattaa olla vaikeaa, ja käsikirjoituksesta poikkeaminen häiritsevää. Ohjeiden seuraaminen on helppoa, omien päätösten tekeminen puolestaan…
Paljaat jalat kivellä keskellä virtaavaa vettä.

Voit lähteä liikkeelle vain siitä missä tällä hetkellä olet

Kun nykyhetkessä on hankala olla, tulee haaveiltua muutoksesta. Joskus aivan toisenlaisesta elämästä kuin mitä tällä hetkellä elät.

Jospa olisi enemmän aikaa… ja vähemmän stressiä. Enemmän iloa. Terveempi olo. Ei ahdistaisi. Saisi nukuttua. Tarkoitus elämälle. Jos olisi itse toisenlainen. Olisipa helpompi olla.

Kuten hiljattain kirjoitin, muutos edellyttää tunteiden kohtaamista. Kun uskaltaa kohdata nykyhetken ja todellisuuden, on helpompi nähdä polkuja muihin suuntiin. Eteenpäin voi lähteä vain siitä missä tällä hetkellä on.

Tiedätkö missä olet?

Muutoksen tarve on kaikilla omanlaistaan. Kaikki eivät tarvitse pitkiä terapioita päästäkseen eteenpäin ja voidakseen paremmin. Toisille taas pelkkä rentoutumisen opettelu ei riitä, jos on tarve suuremmalle elämänmuutokselle tai menneisyydessä on liikaa käsittelemättömiä asioita.

Millaista muutosta sinä kaipaat?

Kuva kompassista.

Muutos edellyttää tunteiden kohtaamista

Joskus elämästä tuntuu puuttuvan suunta. Ehkä tuntuu ettet tiedä mitä elämältäsi haluat, ja muutosta suuntaan tai toiseen on vaikea saada aikaan. Tiedät kuitenkin, ettet ole tyytyväinen nykytilanteeseen ja jotain ratkaisuja pitäisi tehdä.

Jumittava olo kätkee usein alleen tunteita, joita on vaikea kohdata. Seurauksena voi olla ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta, josta on vaikea päästä omin voimin irti.

Tunteiden torjuminen eristää ihmisen itsestään

Tunteiden torjuminen eristää ihmisen itsestään

Olen seuraillut viime aikoina ilmastonmuutokseen liittyvää uutisointia, jossa esiintyy jatkuvasti sellaisia ilmaisuja kuin ilmastonmuutoksen uhka, sen torjunta tai taistelu sitä vastaan.

Jäin miettimään mitä sanavalinnat kertovat laajemmin kulttuuristamme, kun ongelmia lähestytään taistelun ja torjunnan näkökulmasta. Eikö sama päde myös henkilökohtaisella tasolla?

Pärjäämiseen keskittymällä ohitat omat tarpeesi

”Kyllä minä pärjään”, saatat ajatella.

Koronan ja rajoitusten keskellä, poikkeusoloissa, stressaavassa työssä, vaikeissa ihmissuhteissa. Aina on niitä, joilla asiat ovat huonommin, vai mitä? Niitä, jotka oikeasti tarvitsevat apua.

Sitten sitä vähän niin kuin tulee vetäydyttyä omiin oloihinsa pärjäämään. Odottelemaan, että tilanne helpottaa. Ehkä muutaman viikon päästä, tai kesällä?