Yllätyin hiljattain kun tuskailin eräässä Facebook-ryhmässä senhetkisiä tunnelmiani. Asiat tuntuivat kaatuvan päälle ja suoraan sanoen vastustin ja välttelin kaikkea rakentavaa ja eteenpäin vievää.
Kuulostaa aika rasittavalta vai mitä?
Vaikeat tunteethan pitää piilottaa muilta ja varoa kaatamasta niitä muiden niskaan, eihän sellaista kukaan jaksa. Lapsena monet ovat jo oppineet, että hyväntuulisena ja iloisena tulee hyväksytyksi – kiukkua, pelkoa tai pettymystä sen sijaan ei kestä kukaan.
Kuvitellaanpa hetki, että huomaat kumppanisi hymyilevän jollekulle toiselle vähän liian syvään, katsovan tätä vähän liian pitkään. Mitä mielessäsi liikkuu?
Jos olo on yhtään epävarma, ajatukset saattaisivat liikuskella esimerkiksi tällaisia latuja:
Mitä nyt, onko hän ihastunut? Enkö minä riitäkään? Tuo toinen on kauniimpi/laihempi/fiksumpi/lihaksikkaampi, enhän minä ole mitään. Mitä minä nyt teen? Ei kai niillä ole suhde? Onko minulta jäänyt jotain huomaamatta? Miten ne kehtaavat! Tietävätkö kaikki muutkin? Huomasivatko tuon? Kaikki pitävät minua pilkkanaan. Ihan niin kuin silloin yläasteella, kun……
Jos elämäsi on sellaista kuin suurimmalla osalla meistä, olet joutunut tänäkin kesänä kohtaamaan kesälomapettymyksiä. Unelmien loma oli valmiiksi suunniteltu, mutta todellisuus romutti sen jälleen.
Miten kylmät säät osuvatkin aina juuri omaan loma-aikaan? Tai kesäflunssa iskee ja odotettu mökkiloma kuluu kuumeisia lapsia hoivaten. Vai kävikö niin, että lapset eivät halunneet ylipäätään lähteä mihinkään ja perheen yhteinen laatuaika oli lähinnä sitä, että takapenkillä riideltiin ja perillä kuunneltiin kitinää ja kyselyjä siitä milloin lähdetään kotiin?
Ehkä päädyit laskemaan päiviä siihen että pääset taas töihin lepäämään. Ja silti seuraavana kesänä sorrut taas lataamaan lomiin odotuksia kuvitellen, että ensi kesänä on toisin. Mutta miten sen toisenlaisen loman voisi oikeasti tavoittaa?
