”Kyllä minä pärjään”, saatat ajatella.
Koronan ja rajoitusten keskellä, poikkeusoloissa, stressaavassa työssä, vaikeissa ihmissuhteissa. Aina on niitä, joilla asiat ovat huonommin, vai mitä? Niitä, jotka oikeasti tarvitsevat apua.
Sitten sitä vähän niin kuin tulee vetäydyttyä omiin oloihinsa pärjäämään. Odottelemaan, että tilanne helpottaa. Ehkä muutaman viikon päästä, tai kesällä?
Minua vaivasi vuosia selittämätön selkäkipu, kramppi toisen lapaluun alla. Pahimmassa vaiheessa koko selkäni oli aivan jumissa, ravasin lääkärissä ja osteopaatilla ja söin lihasrelaksantteja, mutta vaiva ei hellittänyt kuin hetkeksi. Lopulta se vaipui jostain syystä itsekseen taka-alalle palatakseen myöhemmin taas uudelleen.
Siinä pahimmassa vaiheessa etsin syitä vain fyysiseltä puolelta tajuamatta, että elin samaan aikaan henkisesti valtavan kuormittavaa aikaa.
Keho on viisaampi kuin huomaammekaan. Tunteet ja ajatukset näkyvät aina kehossa tavalla tai toisella.
