Läsnäolon sietämätön vaikeus

”Elämä on tässä ja nyt”, ne sanovat, ”kadut myöhemmin ettet ollut läsnä. Nauti hetkestä!”

Ihan niin kuin et tietäisi. Tunnet ajan valuvan sormien välistä, kun mietit miten selviät tästäkin päivästä. Voin kuvitella, miten raskaan työpäivän jälkeen päiväkodin pihalla on vastassa ikävöivä ja vaativa lapsi, jonka kuljettamisessa kotiin olisi ainekset sketsisarjaan, paitsi että siinä ei ole mitään hauskaa. Tiedossa toisen työpäivän verran ruoanlaittoa, kaupassakäyntiä ja harrastuksia… kunnes kaadut rättiväsyneenä illalla sänkyyn seuraavan päivän todo-listaa mielessäsi läpikäyden.

Missä välissä siitä hetkestä pitäisi muka nauttia?