Ne sanovat että sinä riität. Esimerkiksi kaikenlaiset armollisuutta tarjoilevat valmentajat, terapeutit ja muut – minäkin. Kyllä sinä riität, ole itsellesi armollinen.
Mutta entä kun se ei tunnu todelta?
Jos on loppuvuoden työt tai opinnot vielä tehtävänä, kotityöt levällään ja jouluvalmistelut hoitamatta, ja ainoa mihin pakottamatta pystyy on sohvalla lojuminen ja somen selaaminen. Miten se muka riittää?
On helppo päätyä ajattelemaan, että ei, en riitä. Että on tehtävä enemmän ja puskettava pakolliset asiat väkisin, ja koettava jatkuvaa huonoa omatuntoa siitä ettei kerta kaikkiaan riitä omana itsenään.
Tekeminen ei ole ihmisyyden mittari
Tässä sinänsä loogisessa ajatuksessa on kuitenkin sellainen ongelma, että se perustuu virheelliseen lähtöajatukseen. Siihen, että ihmisen arvo riippuu siitä mitä hän tekee.
En väitä, että mittaisit muiden ihmisten arvoa heidän suoritustensa mukaan, mutta voiko olla että huomaamattasi mittaat omaasi?
Jos oma riittäminen on ripustettu siihen, miten paljon käytännön asioita saa hoidettua, voiko kokea itsensä arvokkaaksi ja tärkeäksi silloin, kun ei tee mitään ’hyödyllistä’? Voi myös olla, että joudut oikeuttamaan levon ja vapaa-ajan itsellesi tekemisesi määrällä. Ja kun se tekeminen ei lopu, milloin on lupa levätä?
Tähän kuvioon liittyy myös toinen ikävä kierre. Jos soimaat itseäsi riittämättömyydestä ja koet huonoa omatuntoa siitä ettet jaksa pyörittää arkeasi, käytät itse asiassa ison osan energiastasi tuon riittämättömyyden tunteen kanssa kamppailuun. Tällöin se aika, jonka näennäisesti käytät lepoon ja palautumiseen ei välttämättä autakaan jaksamaan, mikä puolestaan lisää riittämättömyyden kierrettä.
Riittämättömyydestä itsemyötätuntoon
Kierteestä pääsee irti, kun siirtyy aidosti samalle puolelle itsensä kanssa, ja oppii ottamaan oman kokemuksensa todesta. Hyväksyy sen, että aina ei jaksa, ja opettelee tunnistamaan omat tarpeet. Ehkä on tarpeen myös opetella huomaamaan, miltä tuntuu, kun ei jaksa.
Tämä vaatii käytännössä useammalla tasolla työskentelyä:
- Omien ajatusmallien tunnistaminen ja kyseenalaistaminen
Ihmiset urautuvat luonnostaan sellaisiin ajatuksiin, jotka ovat tuttuja ja helppoja. Niiden havainnointi ja kyseenalaistaminen on yksi tapa oppia muuttamaan omaa toimintaa ja ajattelua. - Omien tunteiden tunnistaminen ja hyväksyminen
Riittämättömyyden tunnetta saattaa erimerkiksi pyrkiä piilottamaan suorittamiseen, ja tunteen ohittaminen voi puolestaan aiheuttaa hermostuneisuutta tai lamaannusta. Kun tunteita oppii huomaamaan ja hyväksymään, niiden kanssa on helpompi toimia arjessa. - Kehon viestien kuuntelu
Keho kertoo meille jatkuvasti tunteista ja tarpeista. Myös kuormitus ja stressi tuntuvat kehossa. Kun opit kuuntelemaan kehon viestejä, pystyt säätelemään vireystilaasi ja purkamaan stressireaktioita tietoisesti ja terveellä tavalla sekä kuuntelemaan omia tarpeitasi.
Näiden asioiden sisäistäminen ei tapahdu hetkessä, mutta jo pienet askeleet vievät eteenpäin. Armollisuus hiipii paikalle pikkuhiljaa, ja lopulta huomaat sittenkin ajattelevasi: Tämä riittää. Minä riitän.
Kun omin neuvoin ei pääse eteenpäin…
Ehkä olet jo työstänytkin kaikkia näitä asioita, ja silti tuntuu ettet pääse eteenpäin. Voi olla, että puuttuva palanen löytyy musiikkiterapeuttisesta työskentelystä, joka läpäisee kaikki yllämainitut tasot ja tarjoaa luovuutta herättelevän ja toiminnallisen tavan työstää omia kokemuksia.
Jos huomaat itsessäsi uteliaisuutta musiikkiterapeuttisia menetelmiä kohtaan, olet tervetullut tutustumaan minuun ja palveluihini maksutta ja sitoumuksetta.
Varaa puolen tunnin tutustumisaika napin takaa ja jutellaan!
PS. Jos varausjärjestelmästä ei löydy sinulle sopivaa aikaa, voit ottaa yhteyttä sähköpostitse anni@savelkulku.fi. Myös etätapaamiset onnistuvat sähköpostin kautta.
