Tiedät kai tunteen, kun olo on niin kuormittunut, että mikä tahansa vastoinkäyminen katkaisee kamelin selän. Ehkä mielessä häälyy vielä joku kirittäjä joka kuiskii jaksaa jaksaa, vaikka ei mitenkään jaksaisi.
Näissä tilanteissa sen tuntee konkreettisesti, kuinka stressi kerääntyy ja kasaantuu. Eikä sen purkaminen ole helppoa, kun aikaa ja tilaa levolle ei tunnu olevan.
Joskus kerta kaikkiaan napsahtaa, ja lähipiiri saattaa joutua todistamaan lyhyttä pinnaa. Paineen purkautuminen läheisten päälle ei kuitenkaan varsinaisesti helpota kuormitusta, ennemminkin sitä seuraava syyllisyys lisää stressiä.
Hermoston kuormitusta pitää myös purkaa
Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, itselle sopivien rentoutumistapojen löytäminen on tärkeää. Yhtä tärkeää on kuitenkin purkaa jo kasautumaan päässyttä stressiä – ei kuitenkaan niin että napsahtaa kuten yllä, vaan hallitusti.
Pitkittyneellä stressillä ja traumoilla on paljon yhteistä: molemmat häiritsevät hermoston normaalia toimintaa. Traumaterapiassa vakavien, henkeä uhkaavien kokemusten aiheuttamien traumojen työstämisessä yksi käsite on ns. loppuun saattaminen, jossa voidaan päästä kehollisesti käsiksi traumakokemukseen ja autetaan hermostoa päästämään siitä irti.
Vastaavasti myös pitkittyneen stressin aiheuttamaa hermostollista kuormitusta voi purkaa auttamalla kehoa saattamaan loppuun keskeytyneitä hermostollisia reaktioita.
Älä tukahduta kehosi reaktioita
Pitkittyneessä kuormituksessa kyse ei ole yksittäisestä tilanteesta, vaan pikkuhiljaa kasaantuneista asioista.
Siitä, kun halusi auttaa ja venyä vähän lisää ja painoi oman tarpeen sivuun, vaikka olisi kannattanut sanoa ei. Kun oli niin väsynyt, että meinasi tulla itku, mutta onnistui pysymään tyynenä. Kun omat rajat olivat koetuksella, mutta ei ollut muuta mahdollisuutta kuin niellä koko juttu.
Kaikkien näiden esimerkkien takana on kehollinen kokemus, joka tarvitsee tavalla tai toisella loppuun saattamista. Hermostollisen tasapainon toinen puoli on tämä aktiivinen työstäminen – omien reaktioiden kuuntelu ja niiden seuraaminen.
Tämä ei tarkoita, että pitäisi palata erikseen jokaiseen kuormittavaan tilanteeseen ja käsitellä niitä. Vaan sitä, että antaa tilaa omille reaktioilleen ja omille tunteilleen. Tasapainottuminen alkaa pienistä muutoksista ja pienistä hetkistä.
Kun seuraavan kerran huomaat esimerkiksi, että itku on tuloillaan, ota itsellesi tilaa ja anna sen tulla. Tai kun sisällä on inhottava epämääräinen möykky, ehkä möykyltä kuulostavan musiikin mukana liikkuminen auttaa päästämään siitä irti.
Haluatko oppia lisää?
Lisää tapoja tavoittaa näitä jumittuneita reaktioita ja auttaa hermostoa päästämään niistä irti on mahdollista oppia Tasapainota ylivirittynyt hermosto -valmennuksessa. Tervetuloa tutustumaan!