Hengityksestä ja hyvinvoinnista puhutaan nykyään paljon. Hengitysharjoitukset lievittävät stressiä ja ahdistusta sekä auttavat rentoutumaan aktivoimalla kehon parasympaattista hermostoa – eli lepohermostoa. Hengitys ja hermosto ovat siis liitoksissa toisiinsa.
Erilaisia hengitysharjoituksia on kuitenkin valtava määrä, ja jokaisella on omat puolestapuhujansa. Mikä niistä on paras?
Jos luit edellisen artikkelini, ehkä nyt mietit mikä kompakysymys tämä on. Nimittäin juuri puhuin siitä, ettei hyvinvointia pitäisi suorittaa seuraamalla tiukasti jotakin valmista ulkopuolelta annettua ohjelmaa.
Hermoston toiminta on monimutkainen prosessi
Totuus on, että kaikissa hengitysharjoituksissa on hyvät puolensa – ja toisaalta läheskään kaikki eivät sovi kaikille.
Kun puhutaan lepohermoston aktivoimisesta, johon suurin osa hengitysharjoituksista tähtää, kyse on pohjimmiltaan siitä, että pyritään vaikuttamaan hermoston tilaan.
Ihmisen hermosto on monimutkainen järjestelmä, joka luonnostaan pyrkii kohti tasapainoa. Tasapainoinen tila on sellainen, jossa olo on tarpeen mukaan vireä, levollinen tai aktiivinen. Ongelmallista on, jos olo heittelehtii hallitsemattomasti ylivireyden/ahdistuksen ja alivireyden/lamaannuksen välillä.
Menemättä sen syvemmälle aiheeseen, hermoston epätasapainossa on kyse fysiologisesta stressistä, johon todella voi vaikuttaa hengitysharjoituksilla.
Tiettyjen tekniikoiden vertailun sijaan on hyvä tietää, että lepohermostoa aktivoi erityisesti pitkä uloshengitys. Eri tekniikoita voi kokeilla tunnustellen sitä, mikä tuntuu itselle mukavimmalta. Avuksi voi ottaa myös oman äänen (hyminän tai laulamisen), joka luonnostaan pidentää uloshengitystä.
Entä kun hengittäminen ahdistaa
Monilla on kokemuksia myös siitä, että ohjeiden mukaiset hengitysharjoitukset lisäävät ahdistusta. Taustalla on usein traumoja, jotka vaikuttavat hermoston toimintaan.
Tällöin kannattaa ohjeenmukaisen suorittamisen sijaan havainnoida omia reaktioitaan, ja hakea muita tapoja löytää kehollista turvan tunnetta. Ehkä hengittämiseen keskittymisen sijaan on parempi nostaa käsi rinnalle ja vain katsella ympärilleen.
Havainnoi ja kuuntele itseäsi
Fysiologisen stressin purkamiseen (tämä on oikeastaan vain toinen nimitys tunteiden tuntemiselle) auttaa pidemmän päälle usein muutenkin paremmin hengityksen havainnointi sen kontrolloimisen sijaan.
Työssäni musiikki toimii tukena tässäkin asiassa. Rauhallista musiikkia tai äänimaljoja kuunnellessa hengitys usein rauhoittuu kuin itsestään, ilman tietoista kontrollointia. Sama ilmiö on läsnä hyräillessä tai laulaessa.
Toisaalta, jos hengityksen huomaa esimerkiksi tihenevän tai katkeilevan, voi musiikki auttaa kannattelemaan tuota hankalalta tuntuvaa oloa tavalla, joka auttaa kehoa purkamaan kertynyttä stressiä.
Mistä liikkeelle?
Hermostollisten tilojen säätely ja tasapainottaminen vaatii harjoitusta, ja etenkin traumataustalla on syytä lähteä liikkeelle pikkuhiljaa.
Kokeile arjessa ensin yksinkertaisesti havainnoida hengitystäsi pysytellen läsnä nykyhetkessä. Anna hengityksen olla sellainen kuin se on. Ehkä huomaat tilanteita, jolloin hengitys kulkee rauhallisesti ja toisia, jolloin hengitysrytmi muuttuu. Huomaa ja havainnoi – ja jos alkaa ahdistaa, keskity johonkin muuhun.
Ajan kanssa yhteys omaan kehoon vahvistuu, ja oma hengitys muuttuu etäisestä ja kontrolloitavasta asiasta osaksi omaa luontaista olotilaa, joka muuttuu ja elää tilanteen mukaan. Kuten sen kuuluukin.
Musiikkiterapeuttina autan stressaantuneita, uupuneita, ahdistuneita sekä masentuneita, jotka kaipaavat kevyempää oloa ja lisää itseluottamusta. Tunnistatko itsesi?
