Juttelin asiakkaani kanssa hiljattain elämää rajoittavasta ahdistuksesta. Mitä kun oma mieli ei anna rauhoittua, keksii uhkakuvia ja rajoittaa toimintakykyä?
Monelta suunnalta kyseinen asiakas oli saanut ohjeeksi mm. erilaisia hengitysharjoituksia, mutta hän koki niiden vain pahentavan oloa.
Vaikka hengitysharjoituksista tosiaan on tutkitusti usein hyötyä ahdistuneisuuteen, ja pitkän uloshengityksen tiedetään rauhoittavan autonomista hermostoa, kaikissa tilanteissa hengitykseen keskittymisestä ei ole apua.
Ahdistus on kehollista
Ahdistuksessa on pitkälti kysymys siitä, että kehomieli kokee tavalla tai toisella uhkaa. Käytän sanaa kehomieli, sillä ahdistus ei ole ainoastaan ajatuksissa, vaan se on hyvin kehollinen kokemus: Sydän hakkaa, kädet hikoavat, hengitys tihenee tai vatsaa vääntää.
Kun ihminen kokee olonsa uhatuksi, oli uhka todellinen tai ei, sympaattinen hermosto aktivoituu, ja keho valmistuu kohtaamaan vaaran. Reaktio on fysiologisesti ajatellen todellinen ja sellaisena myös tarpeellinen, vaikka tosiasiassa siinä hetkessä vaaraa ei olisikaan.
Vahvista turvallisuudentunnetta
Mikä sitten rauhoittaa uhattuna olemisen tunteen, jos todellista uhkaa ei ole?
Turva. Joskus voi auttaa, kun pystyy ajattelemalla vakuuttamaan itselleen olevansa turvassa, jolloin olokin rauhoittuu.
Useimmiten kuitenkin kannattaa kääntyä hakemaan kehollista turvaa. Siksi myös hengitysharjoituksia suositellaan. Ongelma kuitenkin syntyy, kun hengitykseen keskittyminen ei tuokaan tarvittavaa turvan tunnetta ja rauhoittumisen sijaan olo kiihtyy entisestään.
Silloin voi olla hyödyllisempaa orientoitua ympäröivään todellisuuteen, olettaen että se todella on tilanteessa turvallinen.
Kokeile tätä
Kokeile kiinnittyä ympäristöön eri aistein:
- Mitä näet? Kiinnitä katseesi johonkin, mitä on miellyttävä katsella. Anna katseesi kiertää rauhallisesti, anna kehomielelle tilaa huomata tila, jossa olet.
- Tunnetko jalat maassa, tai kehon tuolilla tai muulla alustalla? Kiinnittämällä huomion painovoimaan lähetät itsellesi viestin siitä, että maa kannattelee sinua, ja siihen on turvallista tukeutua.
- Mitä kuulet? Voit joko keskittyä ääniin, joita ympäristössäsi on jo valmiiksi, tai muuttaa äänimaisemaa esimerkiksi kuuntelemalla musiikkia, jonka koet rauhoittavaksi ja turvalliseksi.
Nämä keinot saattavat auttaa akuutissa tilanteessa, mutta ovat parhaiten hyödyksi, kun niitä tekee säännöllisesti. Silloin opit pysähtymään hetkeen ja säilyttämään läsnäolon paremmin silloinkin, kun ahdistus nostaa päätään.
Muista, että vaikka ahdistuskohtaus pahimmillaan voi tuntua kuolemanvakavalta, se ei ole vaarallista ja menee lopulta ohitse.
Auttaa myös stressiin
Ei näitä keinoja käyttääkseen toki tarvitse olla ahdistunut. Mikä tahansa stressaava elämäntilanne saa helposti sympaattisen hermoston aktivoitumaan, ja lepohermoston herättelemiseksi voi kokeilla erimerkiksi tällaisia lähestymistapoja.
Lopulta olemme kuitenkin kaikki yksilöitä, ja ahdistuksen tai muun oireilun takana voi olla monenlaisia asioita. Niitä voidaan tutkia vastaanotollani myös yhdessä, jos tunnet etteivät omat keinot riitä.
Musiikkiterapeuttina autan masentuneita, ahdistuneita ja uupuneita, kun elämä tuntuu pelkältä selviytymiseltä eivätkä sanat riitä. Tunnistatko itsesi?
Kuva: Nate Neelson / Unsplash
