Rytmi on kenties alkukantaisin elämässämme jatkuvasti vaikuttava asia. Äidin sydämen syke on ensimmäinen ääni, jonka kohdussa kuulemme. Veremme sykkii oman sydämemme rytmissä ja muut biologiset rytmit jaksottavat elämäämme, kuten myös vuorokausirytmit ja vuodenkierto.
Musiikin rytmi palauttaa meidät omaan rytmiimme, ja erityisesti rummutuksella on voima maadoittaa, vahvistaa kehoyhteyttä ja kosketusta itseen ja ympäröivään maailmaan. Navajointiaanit uskoivat, että sydänrytmiä rummuttamalla saa yhteyden luontoäidin rytmiin.
Opinnoissani olen lähestynyt rytmiä ja rummutusta sekä perinteisten shamanististen uskomusten että kliinisen musiikkiterapian käytäntöjen kautta. Siinä missä alkuperäiskansat ympäri maailmaa ovat tunteneet rytmien terapeuttiset vaikutukset kokemuksellisesti päivittäin, nykytiede on todistanut rummuttamisesta olevan hyötyä monella tasolla.
Musiikkiterapiassa rumpuja ja rytmiä voi käyttää edistämään fyysistä toimintakykyä esimerkiksi kehitysvammaisilla. Liikuntakykynsä menettäneen on helpompi opetella uudelleen kävelemään annettua rytmiä seuraten. Puheentuoton vaikeuksissa rytmittäminen on avuksi, ja rytminen rummutus auttaa sisäisten kokemusten jäsentämisessä.
Toisaalla rumpu on voimakas mielen hiljentäjä meditaation apuna. Shamaanit kuljettavat matkalaisia syvälle alitajuntaan ja pidemmällekin. Tai sitten villien rumpurytmien siivittämänä voi tanssia tunteensa esiin ja vapautua niistä.
Olin hiljattain rakentamassa intiaanirumpua Korpinsulan Teija Stoltin johdolla. Hoitavan rumpuvärähtelyn vaikutusta kehoon ei voi kuvitella. Se on kokemuksellista, alkukantaista, rentouttavaa, ja käsittämättömän voimakasta.
Tätä kirjoitusta rytmittivät intiaanirummut.
