Minun, kuten niin monen muunkin, oli lapsena ja nuorena vaikea tunnistaa tunteitani. Olin ”kiltti tyttö” ja oppinut ohittamaan ison osan vaikeista tunteista. En todellakaan osannut puhua niistä.
Mutta kun olo oli tavalla tai toisella levoton ja hankala, istuin pianon ääreen ja aloin soittaa – fiiliksellä ja tunteella, viis siitä meneekö ihan putkeen.
Musiikkiin mahtuivat ne tunteet, joilla ei ollut muuta muotoa, vaikka en sitä itse silloin vielä ymmärtänytkään.