Venyitkö yli omien rajojesi jotakuta toista varten? Tapahtuuko niin usein?
Mietin tänään, miten tärkeää on olla itsensä puolella. Ottaa omat tunteet ja omat olot vakavasti.
Usein on tosi helppoa vähätellä omia tarpeita, sinnitellä ja selviytyä. Monesti siihen on oppinut koko elämän ajan: olemaan se, johon voi luottaa ja tukeutua, vaikka sitten omalla kustannuksella.
Mutta onko sinulla paikkaa, jossa saat itse olla tarvitseva ja hukassa?
Juttelin asiakkaani kanssa hiljattain elämää rajoittavasta ahdistuksesta. Mitä kun oma mieli ei anna rauhoittua, keksii uhkakuvia ja rajoittaa toimintakykyä?
Monelta suunnalta kyseinen asiakas oli saanut ohjeeksi mm. erilaisia hengitysharjoituksia, mutta hän koki niiden vain pahentavan oloa.
Vaikka hengitysharjoituksista tosiaan on tutkitusti usein hyötyä ahdistuneisuuteen, ja pitkän uloshengityksen tiedetään rauhoittavan autonomista hermostoa, kaikissa tilanteissa hengitykseen keskittymisestä ei ole apua.
