Itse kukin varmaan joskus toivoo, että joku toinen ymmärtäisi paremmin. Onko vika itsessä, kun ei tule kuulluksi?

Vuorovaikutus ei ole helppoa, väärinymmärryksiä sattuu ja jokaisella on omat ongelmansa, jotka saattavat haitata toisen kuuntelua.

Eikä sitä aina ymmärrä oikein omaa itseäänkään. Silloin toisille puhuminen parhaimmillaan auttaa avaamaan omaa ajattelua itsellekin, ja toisen ihmisen kanssa ongelmien peilaaminen auttaa löytämään uusia näkökulmia.

Puhuminen on kuitenkin joskus vaikeaa. Voi olla vaikea tarttua varsinaiseen aiheeseen ja kertoa mitä oikeasti ajattelee. Oikeiden sanojen löytäminen on haastavaa, ja voi pelätä sanovansa jotain väärin, että ei tule kuulluksi.

Valmennusasiakkaani kärsivät usein uupumuksesta, ja tunnistavat itsessään jatkuvan hermostollisen ylivireystilan. Tyypillisesti heillä on jo minun vastaanotolleni tullessaan käytössään monia erilaisia harjoituksia ja keinoja hermoston rauhoittamiseen, mutta kierrokset eivät silti pääse laskemaan. Miksi hermosto ei rauhoitu?

Mikä siis mättää?

Tukeudutko toisiin, vai pyritkö selviämään yksin?

Self-help ja hyvinvointivinkit ovat tärkeitä, niitä saa oivalluksia ja itsetuntemus lisääntyy. Toivon, että myös minun teksteistäni on siltä osin sinulle mahdollisimman paljon apua!

On kuitenkin asioita, joita ei voi tehdä yksin. Alla muutama syy sille, miksi yhdessä on helpompi päästä eteenpäin kuin yksin.

Oletko hyvä puhumaan tunteistasi? 

Jos olet jo opetellut tunnistamaan ja ymmärtämään tunteitasi ja käytöstäsi, voi olla että olet todella hyvin kärryillä siitä millaisia tunteita ja niihin liittyviä käytösmalleja sinulla on. Tunteiden kanssa selviäminen ja käytösmallien muuttaminen voi silti olla todella vaikeaa.

Joskus voi käydä niinkin, että kun etsii apua esimerkiksi ahdistuneisuuteen tai masennusoireiluun, joutuu huomaamaan olevansa liiankin hyvä selittämään ja ymmärtämään itseään. Monella on kokemuksia siitä, että ei tule oireineen otetuksi vakavasti, koska osaa selittää tilanteensa ”liian hyvin”. 

Varo tunteiden ohittamista

Tunteiden käsittelyyn ei kuitenkaan pelkkä logiikka riitä. Itse asiassa tunteista puhumalla voi tosiasiassa onnistua ohittamaan ne, jos niiden kokeminen unohtuu.

Yhdenvertaisuus on yksi tärkeimmistä arvoistani. Tiedän lähipiirini kokemuksista, että erityisesti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien voi olla vaikea löytää turvallista terapeuttia, ja sopivan etsiminen kokeilujen kautta voi olla paitsi turhauttavaa, myös satuttavaa.

Toisaalta pidän epämukavana oman terapiavastaanottoni julistamista turvalliseksi, sillä minähän en voi määrittää kenenkään kokemusta. Voin ainoastaan pyrkiä tarjoamaan mahdollisimman turvallisen tilan, ja mahdollisesti virheitä tehtyäni pyytää anteeksi ja luvata toimia jatkossa paremmin.

Haluan kuitenkin kirjata joitakin periaatteita ja käytäntöjä, joiden pohjalta toimin sekä terapeuttina että yksityiselämässä. Näiden myötä sukupuolisensitiivinen ja turvallinen terapia uskoakseni mahdollistuu. Jos jokin muu asia huolettaa, vastaan mielelläni mihin tahansa näihin liittyviin kysymyksiin.

Hengityksestä ja hyvinvoinnista puhutaan nykyään paljon. Hengitysharjoitukset lievittävät stressiä ja ahdistusta sekä auttavat rentoutumaan aktivoimalla kehon parasympaattista hermostoa – eli lepohermostoa. Hengitys ja hermosto ovat siis liitoksissa toisiinsa.

Erilaisia hengitysharjoituksia on kuitenkin valtava määrä, ja jokaisella on omat puolestapuhujansa. Mikä niistä on paras?

Millä tavalla olet tottunut saamaan asioita aikaan? Ehkä ajattelet, että kun toimit tietyllä tavalla, saat tiettyjä tuloksia. Syöt oikein, treenaat oikein, hoidat työsi tai opintosi oikein, elämä rullaa ja palkinto siintää tulevaisuudessa. 

Entä kun ei enää tunnukaan siltä, että suunta on oikea? Mielenterveys rakoilee, kuormitus ahdistaa, ehkä elämästä puuttuu mielekkyys. Kun päätyy hakemaan apua, kannattaa pitää varansa ettei suhtaudu omaan hyvinvointiinsa samalla kaavalla.

Netti on täynnä hyvinvointivinkkejä, joita on helppo päätyä suorittamaan samaan tapaan. Kun tekee tietyt hengitysharjoitukset, kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaa tai meditoi tietyllä tavalla, ongelmat varmaankin ratkeavat. 

On täysin ymmärrettävää toivoa löytävänsä helppoja ja yksinkertaisia ratkaisuja, mutta hyvinvointi ja mielenterveys eivät kuitenkaan toimi niin suoraviivaisesti.

Ne sanovat että sinä riität. Esimerkiksi kaikenlaiset armollisuutta tarjoilevat valmentajat, terapeutit ja muut – minäkin. Kyllä sinä riität, ole itsellesi armollinen. 

Mutta entä kun se ei tunnu todelta?

Jos on loppuvuoden työt tai opinnot vielä tehtävänä, kotityöt levällään ja jouluvalmistelut hoitamatta, ja ainoa mihin pakottamatta pystyy on sohvalla lojuminen ja somen selaaminen. Miten se muka riittää?